Joululimppu-uusinta

Viime vuonna leivoin joululimppua, jota totta kai tein tänäkin vuonna. Limppu on meinaan nimensä arvoinen! Tällä uusintakierroksella oli tarkoituksena ottaa uudet kuvat, sekä tarkistaa ohje muutenkin läpi. Ohjeessa ei ollut mitään muuta vikaa, kuin ihmettelenpä vain, miten ihmeessä olen saanut aikaiseksi kaksi vuokaleipää? Joko leipävuokamme ovat järkyttävän kokoisia tai sitten on tapahtunut jotain kummallista. Tällä kertaa sain aikaiseksi 5 limppua, painoltaan n. 350 grammaa. Leivoin ne siis käsin tuollaisen pitkulaisen muotoiseksi. 

Jokainen pala siis pyöritellään pyöreäksi ("riivataan"), annetaan levätä ja sitten painetaan toisiaan vasten ohuehkoksi lätyksi, halkaisijaltaan noin 15-18 cm. Tämän jälkeen nostetaan ylhäältä kolmasosa ja painetaan se tiukasti keskelle, sama alhaalta. Sen jälkeen limppu käännetään ympäri ja pyöritellään ja muotoillaan.

Joululimppu (2 kpl)
1 ½ dl siirappia

2tl pomeranssinkuorta
½ l vettä

1 pss kuivahiivaa tai 50 g hiivaa
1-2 rkl suolaa

rusinoita oman maun mukaan
vehnä- ja hiivaleipäjauhoja

Kiehauta siirappi ja pomeranssinkuori. Lisää vesi ja jäähdytä (vinkki: kylmä vesi). Lisää hiiva, suola ja rusinat. Lisää jauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhosta, mutta on vielä pehmeää! Kohota taikina. Leivo leiviksi tai jaa jauhotettuihin leipävuokiin. Kohota limput. Paista 225 asteessa (kiertoilmalla n. 200 celsiusastetta) noin 30 min. 

Suklaafudget

Tämäkin ohje on Maku-lehdestä, mutta twistailin sitä itse hieman. Alkuperäinen ohje löytyy siis täältä. Yleensä en postaile näin tiuhaan tahtiin, mutta tänään oli oikea työpäivä kotona. Vietin koko päivän keittiössä, ja näiden luomusten ohella syntyi myös päivän ruokakin. Ehdin myös siivota kaapit sukulaisten pakasterasioista ja paketoida muutaman lahjan! Mutta varautukaa nyt vielä muutamaan ohjeeseen...

Suklaafudget (n. 30 palaa) (n. 20cm x 20 cm vuoka)

200 g suklaata

20 g voita

2 tl vaniljasokeria

1 prk (397 g) kondensoitua maitoa

200 g sokeria

(Itse käytin 100 grammaa 86 % suklaata, 50 grammaa Fazerin tummaa suklaata ja 50 g Fazerin sinistä)

Rouhi suklaa pieniksi paloiksi ja kumoa kulhoon. Vuoraa vuoka leivinpaperilla tai voipaperilla. Paperin saa pysymään vuoassa hyvin kiinni vuokasprayllä tai rasvalla kulmiin. Ota voi ja vaniljasokeri valmiiksi käden ulottuville. 

Kuumenna maitotiivistettä ja sokeria hitaasti, kunnes seos on 106-asteista. Käytä sokerilämpömittaria tai digitaalista elintarvikelämpömittaria.

Nosta kattila pois liedeltä, lisää vaniljasokeri ja voi ensin, vatkaa voimakkaasti. Lisää suklaa ja vatkaa voimakkaasti. Tässä vaiheessa on oltava nopea, sillä fudge jähmettyy nopeasti suklaan lisäämisen jälkeen. 

Kaada pehmeä fudge vuokaan ja anna jähmettyä huoneenlämmössä.

Leikkaa suklaafudgelevy tasakokoisiksi paloiksi. Pakkaa fudge kauniisiin lahjarasioihin/sellofaaniin tai säilytä ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä. 

Viikuna-portviinikakku

Tuntuu siltä, että olisin vain asunut keittiössä viime aikoina, lukuunottamatta eilistä, joka oli syntymäpäiväni. Siellä on syntynyt vaikka mitä, ja vieläkin olisi tekemättä! Näitä on tullut uunista ulos jo neljä kappaletta, kolme lahjoiksi ja yksi jää tänne. Luultavasti isä omii sen itselleen. Ohje on superhelppo ja nopea tehdä! Löysin sen Maku-lehdestä, mutta ohje löytyy netistäkin.

Viikuna-portviinikakku (2 litran torvikakkuvuokaan / 2 kpl 1 litran torvikakkuvuokaan)

200 g kuivattuja viikunoita (viimeisimpään erään laitoin 250 g, Sallisen paketissa kun oli sen verran)

1 dl vettä

1 dl portviiniä

200 g voita

200 g sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ dl kuohukermaa

kostutukseen:

0,5-1 dl portviiniä

1-2 rkl sokeria

Leikkaa viikunoista kannat. Puolita viikunat ja pane ne kattilaan. Lisää vesi ja portviini. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes hedelmät ovat pehmeitä.

Soseuta viikunat liemineen sauvasekoittimella. Lisää kuumaan soseeseen voi nokareina. Sekoita joukkoon myös sokeri. Kumoa seos leivontakulhoon.

Vatkaa huoneenlämpöiseen seokseen munat sähkövatkaimella yksitellen. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää ne kerman kanssa vuorotellen taikinaan.

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Tasoita pinta.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti (pienemmät noin 35 minuuttia). Kumoa hetken jäähtyneenä. Anna jäähtyä.

Mausta portviini sokerilla. Levitä se pullasudilla taputellen kauttaaltaan viikuna-portviinikakun pinnalle. Kääräise kakun päälle kelmu ja siirrä kakku jääkaappiin. Anna kakun maustua hyvin peitettynä 2–7 päivää, jolloin kakku mehevöityy ja sen maut tiivistyvät.

Leikkaa viikuna-portviinikakusta viipaleita tarjolle menekin mukaan. Näin kakku säilyy hyvin jääkaapissa peitettynä.

ps. Pian on tulossa myös uusinta viime vuoden maailman parhaasta joululimpusta!

Piparitalkoot!

Viime viikolla väkäsin keittiössä piparkakkutaikinaa, -talon ja tuli siinä ohessa pipareitakin tehtyä. Syy, miksi tämän postauksen tulo tänne on kestänyt näin kauan, on tuo video, joka löytyy tuolta alhaalta. Ensimmäinen ruokavideoni, että palautetta saa antaa! Tästä postauksesta löytyy sitten piparikakkutaikinan ohje, muutamia vinkkejä talon kokoamiseen ja pikeerin (royal icing) ohje. Odotettavissa siis metripostaus. 

Piparkakkutaikinasta saa mökkeröisen ja sen koristeiden lisäksi pari pellillistä pipareita, joten jos et teet vain pipareita, niitä tulee luultavasti n. 3-4 peltiä, riippuen toki kuinka paksuiksi ne kaulit ja paljonko syöt matkan varrella. Itse jätin omani hieman liian paksuiksi omaan makuuni.

Siirappipiparkakut (n. 1,3 kg taikinaa)

150 g siirappia

150 g vettä (1,5 dl)

250 g sokeria

6-6,5 g kanelia

6-6,5 g neilikkaa, jauhettuna

2,5 g inkivääriä, jauhettuna

2,5 g kardemummaa, jauhettuna

190 g margariinia

12,5 g ruokasoodaa

575 g vehnäjauhoa

Mittaa vesi, siirappi ja sokeri suoraan kattilaan, kuten myös mausteet. Kiehauta ne. Kaada seos kulhoon paloitellun margariinin päälle. Jäähdytä vähintään 40 asteiseksi.

Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seokseen. Jos leivot piparit seuraavana päivänä, laita taikina suojattuna jääkaappiin. Taikinan voi myös suoraan pakastaa sopivan kokoisiin eriin. 

Pipareita paistetaan +180-+200 asteisessa uunissa (riippuu uunistasi, onko kiertoilmaa) 8-10 minuuttia (riippuu piparin koosta ja paksuudesta). 

Pikeerin ohje on aika runsas, sillä nappasin tämänkin koulusta, kuten ylläolevan piparkakkuohjeenkin. Halutessasi voit tehdä pienemmänkin määrän, sillä tätä on mulla jääkaapissa noin viidessä eri sävyssä aivan hillitön määrä :D Yksinkertainen ohje riittää siis hyvinkin varmasti koko edellisen taikinan piparisatsille. 

Pikeeri eli royal icing

1 dl kananmunan valkuaista = 2 valkuaista

400 g tomusokeria

1 tl sitruunamehua

(elintarvikevärejä)

Vaahdota valkuaiset ja tomusokeria marenkimaiseksi massaksi. Massaan kuuluisi jäädä teräväkärkisiä huippuja. Lisää sitruunamehu värjää haluamallasi väreillä. Ota massasta osa vain erilliseen rasiaan ja värjää pastaväreillä. Muista elintarvikeväreistä itselläni ei ole kokemusta. 

Pikeeri pitää peittää melkein heti, jottei se kuoretu. Pursotinpussissa massa ei kuoretu, varsinkin jos pitää yläpään suljettuna. Kannelliset rasiat ovat siis mahtia tähän hommaan. Pikeeri kuivuu aika nopeasti piparin pinnalle sen sisältämän sitruunamehun ansiosta. 

Piparitalo kannattaa koota sulatetulla sokerilla. Jostain luin (sen jälkeen kun omani olin valmistanut), että hedelmäsokerilla tulisi kirkasta kiinnistysjälkeä eikä se polttaisi niin ikävästi näppejä jos sitä näpeille sattuu tippumaan. Sulan sokerin kanssa tulee aina olla tarkkana, ettei se pala pannulle. Sokerin kanssa pitää myös olla nopea, joten jos et ole ripeä käsistäsi, suosittelen tähän hommaan apukaveria, joka sekoittelee sokeria sillä välin kun itse kiinnität osia. 

Osia kannattaa kiinnittää ensin toisiinsa, sitten vasta alustaan. Talossa kannattaa yhteen päätyseinään kiinnittää yksi sivuseinä ja lopulta yhdistää nämä kaksi kappaletta. Tämä rakennelma kannattaa jo kiinnittää alustaan (itse tunnen katon kiinnittämisen näin helpompana) ja katto vain sitten paikoilleen. 

Pinnoista, jotka kiinnitetään (joihin sula sokeri koskee) kannattaa raastaa hieman pois. Tällöin sokeri saa tarttumapintaa ja pinta on myös tasaisempi, jolloin vältytään hieman vänkyröiltä rakennelmilta. Kattoni oli kyllä silti vänkyrä, mutta pistän sen ikivanhojen muottien piikkiin.

Tampereen Käsityömessut

Lauantaina palloiltiin äitin, mummun ja pikkusiskon kanssa Tampereen Käsityömessuilla, jossa oli väkeä aivan hulvattomasti. Samoilla messuilla olin myös viime vuonna, ja sieltä silloin napattiin tuollainen kuvassakin näkyvä raastinlautanen myös mulle ihan itselle mukaan. 

Myös viime vuonna ihastuin Kauhapiikaan ja tämän kaveriin Kansirenkiin, mutta messuilla olikin tarjous Kauhapiiasta ja Pikkupiiasta, jota voi siis käyttää suolan esillelaittoon ynnä muuhun. Kauhapiikaan voi siis asettaa kauhan siksi aikaa, kun ei sitä ruoanlaitossa tarvita, jolloin keittiön pinnat säästyvät lialta. Kauhapiian voi pestä huoletta myös pesukoneessa. Se myös kestää katseita, sekä on suomalaista käsityötä. Jee!

Eli raastinlautanen on siis täyttä keramiikkaa, ja senkin voi pestä pesukoneessa ja sekin on suomalaista käsityötä! Raastin on varsin kätevä valkosipulin murskaamiseen, kuin myös todella kovien juustojen raastamiseen. Tuore inkiväärikin tulee tällä helposti hyvin hienoksi raasteeksi, näytteilleasettaja raastoi myös pähkinöitä, joita en ole itse testannut. Lautanen maksaa 10 euroa, eikä vuoden käytön jälkeen muuttunut mitenkään, joten luulen että on kestävää tavaraa. Lautasia valmistaa Porvoon paja, joka on perheyritys. 

Ja lopuksi sitten jostain kirjapaikasta nappasin mukaan törkeän halvalla (10 euroa!!) Gordon Ramsayn kirjan. Mumskis. Ja hei, seuraa blogiani Bloglovinin avulla.

Pöydän kattamisen ABC

Kattaminen on tosi hauskaa puuhaa. Saa leikitellä väreillä ja muodoilla, sekä erilaisilla kuvioilla. Kuitenkin kattauksessa on muutamat jutut, joita itsekin joudun välillä miettimään. Miten kattaa oikein? Missä järjestyksessa lasian ja aterimien kuuluu olla?

Jokainen varmaankin tietää, että veitsi katetaan yleisesti sille puolelle, mihin käteen se otetaan. Sama kuin haarukassakin. Jos pöydässä on kuitenkin vain yksi haarukka ja yksi veitsi henkilöä kohden, voi ne laittaa lautasen oikealle puolelle, veitsen pyöreä puoli aina lautasta kohti. Jos käytössä on useampia aterimia, uloimpana ovat ensiksi käytettävät. Jos tarjolla on alkukeitto, sen lusikka katetaan uloimmaksi oikealle puolelle, tai jos aterimia on paljon, voi sen käsittääkseni kattaa lautasten yläpuolelle, mikä olisi normaalisti jälkiruokavälineiden paikka. Itse kuitenkin suosin aina erikseen katettavaa jälkiruokakatetta, jottei pöytä täyty liiallisista laseista ja aterimista. 

Lasien järjestyksessä kaikki on ihan loogista. Ihan vasemmalla on ensiksi käytettävä, ja siitä sitten edetään oikealle. Viimeisenä on vesilasi. Jos kuitenkin mukana kattauksessa on snapsilasi, se katetaan vesilasin oikealle puolelle. Eli ylimmässä kuvassa järjestys on väärä: keskellä oleva iso lasi on punaviinilasi ja sen vieressä väkeväviinilasi. Väkeväviinilasin kuuluisi siis olla punaviinilasin vasemmalla puolella. Koska söimme vain 3 ruokalajia, ei laseja tarvittu 3-4 enempää. Lapsilla ja nuorilla oli vain 1-2 lasia: korkea lasi sekä vesilasi. 

Näin kotioloissa harvemmin katan pöytään jokaiselle omaa leipälautasta ja voiveistä. Pöytä on kuitenkin ahdas kuudelle hengelle. Tämänhän voi kiertää niin, että laittaa pienelle lautaselle voita ja pari veistä sekä joillekin kauniille alustoille leipää. Viimeksi keksin käyttää second handina ostamiani Pentikin puisia voileipäalustoja. 

Pöytään kannattaa myös kattaa jonkinlainen vesipullo tai -kannu. Lautasihan ei tarvisi kattaa etukäteen edes pöytään, vaan ne voi jättää kokonaan pois. Itse vain tykkään nähdä pöydän kunnollisena ennen vieraiden tuloa.

DIY: Juuttinarusta serviettirenkaat

Isänpäivän kattaukseen halusin laittaa kankaiset lautasliinat, mutta eihän me mitään serviettirenkaita omisteta, niiden hintojen takia. Intoa maksaa 4-5 euroa / kipale ja niitä kuitenkin pitäisi olla se kuusi kappaletta jollei enemmänkin. Tai sitten ei ole sitä intoa. 

Sittenpähän kekkasin juuttinarun, kun pikkusisko ei suotunut lähtemään etsimään koivunoksia, joista serviettirenkaan olisi voinut pyöritellä. 

Tarvitset juuttinarua ja sakset. 

1. Leikkaa narusta 9 samanpituista narunpätkää / yksi serviettirengas. 

2. Solmi 9 narua kiinni toisesta päästä. Letitä. Kolme narua koostaa siis yhden osan. 

3. Avaa edellinen solmu varovasti, ettei letti ala purkautua.

4. Solmi kiinni.

5. Kieputa serviettien ympärille.

Tein muuten blogilleni Facebook-sivun! CLICK Sinne ilmestyy postausten lisäksi muutakin ylimääräistä materiaalia, jota en tänne blogin puolelle laita. 

Sipulikeittoa isänpäivänä

Sunnuntaina oli isänpäivä, jota kylläkin juhlittiin meillä illallisen merkeissä lauantaina. Aluksi mun ei pitänyt tehdä mitään, mutta kyllästyin peukaloiden pyörittämiseen ja väänsin sitten ranskalaisen sipulikeiton, josta tuli törkeän hyvää. Lisäksi tarjolla oli karitsan ulkofilettä, perunatimbaalia ja pippurikastiketta ja jälkiruoaksi juustokakkua. 

Sipulikeitto on alunperin Alkon sivuilta. Muutin sitä hieman, sillä en halunnut alkoholin maistuvan keitossa, vain valkoviinin maun keittoon. Lisäksi sain tietää, että sipulit eivät todellakaan ruskistu 15 minuutissa, joten keittoni ei ollut nyt täysin perinteistä sipulikeittoa. Sipulien ruskistamisessa menee kauan aikaa, ja keiton tekemiseen oikein voi kulua montakin tuntia. Tummennan ohjeesta ne kohdat, joissa itse tein poikkeuksen alkuperäisestä ohjeesta. 

Ranskalainen sipulikeitto (n. 8 hengelle alkuruoaksi [2-2,5 dl], 6 päääruoaksi)

n. 700 g (n. 1 l) salottisipulia

3 valkosipulinkynttä

3 rkl voita

2 rkl rypsiöljyä 

1 tl suolaa

1/2 tl sokeria

3 rkl jauhoja

n. 1 1/2 l (luomu)kasvislientä

1 dl valkoviiniä

Tarjoiluun: 

8–12 viipaletta patonkia

3 rkl oliiviöljyä

1/2 solo-valkosipuli tai 3 tavallista valkosipunlinkynttä

n. 1 1/2 dl maukasta juustoraastetta (esim. comté, itse käytettiin gruyere)

Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. (VINKKI: Halkaise sipulit puoliksi. Yleensä viipaloidaan puolikuun muotoisiksi, mutta viipaloikin sipuli niin, että siitä ei tule puolikuita. Aloita siis kaarevalta puolelta.) Kuullota niitä kattilassa miedolla lämmöllä voi-öljyseoksessa noin 15 minuuttia kannen alla. Nosta lämpö keskilämmölle, lisää suola ja sokeri. Jatka kypsentämistä ilman kantta noin 10 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes seos on kauniin kullanruskeaa. Tähän saattaisi mennä siis paljon kauemmin, eikä minulla ollut aikaa odotella sipulien ruskistumista.

Ripottele jauhot kattilaan ja paista muutama minuutti, kunnes jauhot kypsyvät.

Kuumenna toisessa kattilassa kasvisliemi kiehuvaksi ja kaada liemi sipuliseokseen. Vaihtoehtoisesti kiehauta vettä vedenkeittimessä, lisää kattilaan ja lisää fondia/kuutio/jauhetta. 

Lisää viini ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 30 minuuttia. Itse kiehauttelin keittoa ensin ilman kantta, jotta viinin alkoholi haihtuu pois.

Valuta patonkiviipaleille öljyä ja hiero niihin valkosipulia. Ripottele päälle juustoraaste. Paahda leipäviipaleita 200-asteisen uunin ylätasolla noin 5 minuuttia tai kunnes juusto sulaa ja saa kauniin värin. 

Laita leipäviipaleet lautasten pohjalle. Annostele päälle keitto. Voit halutessasi ripotella lisää juustoraastetta keiton pinnalle makulisäksi.

Perunatimbaalien ohje löytyy täältä. Tämä oli ihan hyvää, mutta en jaksanut syödä sitä kuin muutaman haarukallisen. Liian iso lihan pala minulle siis. 

Ja dominojuustokakun ohje löytyy täältä. Itse en hirveästi välittänyt tästä, ihan ok kakku.

Ihmeellisiä asioita!

Tiedä nyt, mitä tästäkin tulee kun julkaisen tänän kännykällä, mutta korjataan ulkonäkövirheet myöhemmin. Nimittäin mulla on ihania ilouutisia! Sain nimittäin sähköpostia, jossa kerrottiin että mun blogi on asetettu ehdolle Indiedaysin Inspiration Blog Awardseihin! Hei mitä ihmettä, mulla on 50 lukijaa ja samassa sarjassa kamppailee huippusuositut The Good Morning, Kinuskikissa ja Chocochili. En tule millään voittamaan, mutta pelkästään jo se, että joku on tämän blogin sinne ilmoittanut, lämmittää sydäntäni suuresti. Kiitän kovasti, jos äänestätte blogiani äänestyksessä enkä jäisi viimeiseksi (vaikka eiväthän ne kerro kuin kolme parasta?). Äänestämään pääset tästä: http://showroom.indiedays.com/inspiration-blog-awards/

Slutty Brownies

Tällä viikolla vein ystävilleni tällaistä herkkua tarjolle. Slutty Brownies. No mitä ne sitten ovat? Leivonnaisia, jotka koostuvat keksitaikinasta, Dominoista ja brownieskerroksesta. Pähkäilin pitkään mitä tekisin torstaina nyyttärikesteille, ja yhdessä vaiheessa löysin näiden ohjeen täältä. Siinä vaiheessa sain myös päähäni Rocky Road - leivokset, mutta nämä kyllä veivät voiton sitten. 

Itse pystyin syömään yhden palan, enempää ei olisi uponnut. Hyvin makeita. Kunnon kaloripommeja. Mutta törkeän hyvää. Varsinkin tuo brownieskerros. 

Näitä kyllä jotkut söivät useammankin, ja kuulin kehuja joka puolelta. Joten, nämä upposivat ja lujaa. 

Muunsin ja tappelin taas cups to dl/grams muuntimien kanssa, mutta sain kuin sainkin aikaseksi hyvän ohjeen, ja ihan ensimmäisellä yrityksellä. Siihen tarvitaan vain matematiikkaa ja käytännön tietoa! Jotta teidän ei sitä tarvitse tehdä, ohje on tässä postauksessa!

Slutty Brownies (n. 4 litran vetoinen vuoka)

Brownieskerros:

210 g voita
4 dl sokeria (itse käytin puolet kookossokeria ja puolet normaalia)

2,6 dl kaakaojauhetta

3/4 rkl suolaa

3 rkl vanilja-aromia

4 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

Keksitaikina:

175 g voita

1 dl fariinisokeria

2,5 dl sokeria ( tässä käytin 1,5 dl sokeria ja 1 dl kookossokeria)

2 kananmunaa

2 rkl vanilja-aromia

4,5 dl vehnäjauhoja

3/4 rkl suolaa

3/4 rkl leivinjauhetta

3/4 rkl ruokasoodaa

250 g suklaahippuja/suklaata rouhittuna

3 putkiloa (1,5 pkt) Dominoita (niitä, missä on normaalia enemmän täytettä)

Brownies: Sulata voi kasarissa. Vatkaa sekaan sokeri ja kaakaojauhe. Ota pois levyltä ja anna kylmetä hetki. Sekoita sekaan suola, vanilja-aromi ja kananmunat yksi kerrallaan sähkövatkaimen pienimmällä teholla. Sekoita sekaan vehnäjauhot. Laita taikina sivuun odottamaan.

Keksitaikina: Sekoita voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmuna ja vanilja-aromi sähkövatkaimella vatkaten. Lisää kuivat aineet (ei suklaata) ja sekoita taikinaksi. Lisää suklaat. 

Kokoaminen: Esilämmitä uuni 175 celsiusasteeseen (150 kiertoilmalla). Aseta vuoan pohjalle ja reunoille leivinpaperi. Vuokaspray auttaa leivinpaperia pysymään paikoillaan. Levitä keksitaikina pohjalle, tasaisesti joka puolelle. Asettele Dominot hieman painellen keksitaikinan päälle. Itse jouduin puolittelemaan osaa kekseistä, jotta keksit olisivat peittäneet koko alueen. Peitä keksit tasaisesti browniestaikinalla. Paista 30-40 minuuttia, kunnes kypsää. 

Aamupalataivas

Viikonloput ovat kuin luotuja ihanien aamupalojen väkertämiseen. Mutta ei kyllä minullakaan ole aamulla halua alkaa vääntämään leipä- tai croissanttaikinoita, sillä maha kurnii nälästä. Aamu pitää saada käyntiin melkein heti, tai muuten koko päivä meneekin vain sitten istuskellessa.

Näin syysloman alun kunniaksi, innostuin sitten väsäämään perheelleni lauantaina aamupalan. Perjantaina nappasin kaupasta itselleni jo ennestään tuttuja valmiita croissanttaikinoita. Taikinat löytyvät ainakin meidän Prismassa valmisruokahyllystä, jostain niiden välipalaleipien läheisyydestä. Purkki on punainen (unohdin ottaa kuvan tästä mahtavasta keksinnöstä) ja sisältää taikinalevyn, josta saa 6 croissanttia. Paketin croissantit ovat kuitenkin aika pieniä, joten yleensä varaamme n. 3 kpl naamaa kohden. 

Eli taikinat ulos purkista, kolmiot irti toisistaan, väliin voi laittaa halutessaan täytteitä: maustettuja tuorejuustoa, juustoa, yrttejä ja vaikka suklaata. Kolmiot rullale, pellille, kananmunaa päälle ja uuniin. Nopeaa ja helppoa, ja lämpimiä croissantteja pöydässä. 

Hyvälle aamupalalle kuuluu myös hedelmät, vihannekset, hyvä kahvi, tuorepuristetut mehut ja jokin makea. Tässä meidän tapauksessa juurikin Fazerin sinisellä täytetyt croissantit.

Lauantaina etsin kuumeisesti yön yli kohotettavaa leipää, jotta aamulla ei tarvitsisi muuta kuin vain lykätä leipä uuniin ja nauttia lämpimästä ja itseleivotusta leivästä. Lopulta päädyin NYTimesistä peräisin olevaan ohjeeseen, joka löytyy tästä. 

Vaivaamaton leipä, jossa oli hieman enemmän vaivaa kuin olisin halunnut, mutta silti aamulla ei tarvinnut alkaa silmät puoliummessa vaivaamaan leipää. Ihastuin leivän kosteuteen ja rapeaan kuoreen, ja kyllä leipä ihan pinnoitetussa padassakin onnistui. Ja vain 9 tunnin kohotuksellakin. Leipä on aika pieni, juuri sopiva 4 hengen perheelle. Itse laitoin taikinan sekaan hampun- ja pellavansiemeniä vielä lisäksi. 

Omarkinuskikakku

Varoituksen sanana, tämä kakku on syntisen hyvää. Rakenne on normaalia, jääkaapissa hyydytettävää juustokakkua paljon höttöisempi ja kevyempi, mutta kakku on silti raskas syötävä. Kuitenkin jokainen lautanen meni tyhjäksi ja loppu kakku hävisi seuraavaan iltaan mennessä kaapista. 

Ohje on alunperin taste.au-sivustolta. Caramel Swirl Cheesecake näytti jo kuvassa kuolettavan hyvältä, joten resepti päätyi kokeiluun. Muutamia mutkia matkassa kyllä oli: mitat olivat kupeissa, ja ne oli pakko muuttaa. Myös omituinen kappalemäärä jotain karkkeja (caramel chews) hämmensi, enkä tiennyt millä korvaan ne. 

Omarithan eivät nyt oikein suoraan sanoen ole kinuskikarkkeja, mutta kermakarkkeja ja törkeän hyviä, joten päätin käyttää niitä. Sitten oli vain määrä. 8 Omaria olisi ollut auttamattoman vähän, joten lopulta päädyin heittämään noin puolet, tai jopa kolme neljäsosaa kattilaan.

Tässä kakussa ei nyt ole noita kiehkuroita, sillä vaikka tein ennen uunia, uunissa omarit jotenkin sulivat vain täytteen sekaan ja lopputuloksena oli muutama halkeama kakun päällä. Myös kermaa jouduin lisäämään alkuperäiseen ohjeeseen: täytettä tuntui olevan hyvin vähän. 

Kakun kanssa suosittelen tarjoilemaan kinuskikastiketta, jonka ohje löytyy alempaa, ja vaikka vadelmia. Kotona meillä ei vadelmia ollut, joten pakastemustikat ajoivat samaa asiaa. Ja nyt siihen ohjeeseen.

Omarkinuskikakku (24 cm)

Pohja:

250 g kaurakeksejä

125 g voita

Täyte:

500 g tuorejuustoa

1½ - 2 dl fariinisokeria (painele mittaan kunnolla!)

1 vaniljatangon siemenet

2 kananmunaa

3,8 dl kuohukermaa

2 rkl vehnäjauhoja

Täyte 2:

½ - 3/4 pussia Omar-karkkeja

2 rkl kuohukermaa

Laita 24 cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. 

Pohja: Murskaa keksit ja sulata voi. Yhdistä ja painele vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin. 

Laita uuni lämpiämään 160-asteeseen. 

Täyte: Notkista tuorejuusto sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Lisää fariinisokeri ja vaniljan siemenet, sekoita kunnes seos on tasaista. Lisää kananmunat yksi kerrallaan, voimakkaasti vatkaten. Lisää kerma ja jauhot, sekoita mahdollisimman vähän. Kaada pohjan päälle. 

Täyte 2: Laita Omarit ja kerma kasariin ja sulata yhteen. Anna jäähtyä hetki ja laita lusikalla klönttejä (hieno sana) kakun päälle. Vetele lopulta veitsellä omarseosta ympäriinsä. 

Paista kakkua 50 minuuttia. Sen jälkeen avaa uunin luukku raolleen ja laita uuni kiinni. Anna kakun olla uunissa kolmisen tuntia, jonka jälkeen siirrä se jääkaappiin. Anna kakun olla yön yli. 

Kinuskikastike

1,5 dl kuohukermaa

1,5 dl fariinisokeria

pienehkö pala voita

Laita ainekset kattilaan, anna sulaa toisiinsa ja keitä muutama minuutti. Siirrä kylmään vesihauteeseen tai anna jäähtyä itsekseen hieman kylmemmäksi. Parasta se on hieman lämpimänä. Tarjoile kakun päälle kaadettuna.

Täysjyvävehnäjauhoinen pizzapohja

Tämä pizzapohja syntyi puolivahingossa, kun vehnäjauhot loppuivat, mutta jostain sitä taikinaa pohjaa varten oli saatava. Joten tongin kaikki kaapit läpi etsien käytettäväksi kelpaavia jauhoja, ja ne olivat täysjyvävehnäjauhoja. Pohjasta tuli siis terveellisempi, ja herkullisempi, versio, kuin se normaali pullamössöpohja. 

Jos kuitenkin tykkäät pehmeästä ja uunissakin kohoavasta pohjasta, on se paras tehdä normaaleilla vehnäjauhoilla. Minä ja perheeni kuitenkin tykkäsimme siitä, että pohja ei enää kohonnut uunissa, ja siitä tuli kauttaaltaan rapea. 

Pizzataikina (8 pientä tai 4 isoa)

4 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

30 ml oliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

hyppysellinen sokeria

1 dl vehnäjauhoja

n. 8 dl täysjyvävehnäjauhoja.

Lämmitä vesi 42-asteiseksi ja lisää öljy, suola ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja niiden mukana kuivahiiva, sekoita sekaisin. Alusta täysyjyvävehnäjauhot taikinaan, kunnes irtoaa reunoista. Anna kohota lämpimässä paikassa liinan alla 30 minuuttia.

Muotoile taikinasta pizzoja ja täytä ne. Paista 250-asteessa rapeaksi.

Itämaiset lihapullat

Näitä lihapullia tarjosin poikaystävälle 2-vuotisvuosipäivänä, oli muuten hyviä! Broilerin jauhelihaa löytyy kyllä ainakin Tampereella päin Prismoista. Ohje löytyi alunperin täältä.

Tuota kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa join ekan kerran Demossa (Berthan tiloissa tosin), ja pidin siitä kovasti. Joten kun poikaystävä ei juo alkoholia, niin päätinpä ostaa juhlajuomaksi sitä. Stockmannilta löytyi limonadiosastolta, ja sieltä löytyi myös muitakin vaihtoehtoja, eli sinne vain!

Itämaiset lihapullat (pellillinen)

400 g broilerin jauhelihaa

3 pientä, tuoretta sipulia

1 kynnetön valkosipuli

1 punainen, tuore chili

nippu/ruukku tuoretta korianteria

2 dl kermaviiliä

1 dl korppujauhoja

3 rkl soijakastiketta

1 tl raastettua inkivääriä

seesaminsiemeniä

Sekoita ainekset keskenään ja pyörittele pulliksi. Pyöräytä pullat seesaminsiemenissä. Paista uunissa 175-asteessa kypsiksi (broilerin liha on täysin vaaleaa).

Shepherd's Pie ~ Paimenen perunasoselaatikko

Tällaista herkkua valmistettiin viime viikolla, kun pakkasesta löytyi lampaan jauhelihaa. Ja rakastuin! Siis niin helppoa ja simppeliä, mutta herkullist arkiruokaa ja lyö laudalta 100-0 ne Saarioisen lihaperunasoselaatikot (okei on ne ihan okei). Tää oli jotenkin myös hyvin kaunista ruokaa tuossa vuoassa. 

Lampaan jauhelihaa löytyy luultavasti paikallisesta kauppahallistasi, tai jostain erikoisemmasta ruokakaupasta. Kuitenkin korvaamalla lampaan naudalla, saat aikaiseksi niin sanottua cottage's pie'ta. 

Shepherd's Pie (n. 8 hnk)

600 g lampaan jauhelihaa

3 porkkanaa

1 iso sipuli (itse käytin jotain superpieniä 4 kpl)

2 rkl vehnäjauhoja

4-5 dl kiehuvaa vettä ja yksi Fond Du Chef Beef - lölleröthingy TAI 4-5 dl lihalientä

3-4 rkl Worcestershire - kastiketta

suolaa ja pippuria

n. 1 kg soseperunoita (onnistui uusista perunoistakin, kun keitti vain todella ylikypsiksi!)

90 g voita

maitoa

Kuori tai pese perunat. Jos jätät perunaan kuoret, saat "rustiikkista" perunamuussia. Itse tein näin. Laita perunat kiehumaan veteen, jossa on hieman suolaa.

Kuutioi porkkana ja sipuli pieneksi. Kuumenna pannu ja ruskista lihat, öljyssä. Lisää sipuli ja porkkana ja kuumenna hetki. Lisää Worcestershire - kastike, mausteet ja vehnäjauho. Sekoita hyvin ja kypsennä vielä hetki. Lisää neste (ja Fond Du Chef) ja anna tekeytyä kastikkeeksi. Pitäisi olla tarpeeksi jäykkää, ettei jää sitten kaikki neste vuoan pohjalle.

Lämmitä uuni 175-asteeseen.

Kaada vesi pois perunoista ja lisää voi. Soseuta perunat. Lisää maitoa, kunnes muusi on leviteltävää, mutta kuitenkin paljon jäykempää, kuin normaali perunamuussi. Tarkista suola, ja lisää tarvittaessa. 

Kaada kastike vuoan pohjalle ja tasoittele perunamuussi varovasti sen päälle. Ruoasta tulee erottua selvästi kaksi kerrosta. Voit jättää perunamuussin pinnan sillä lailla, miten sen siihen asettelit, tai tasoittaa ja vetää haarukoilla kuvioita. Itse tein jotain tästä välimuodosta, sillä en jaksanut tasoittaa kokonaan.

Laita vuoka uuniin ja paista 20-25 minuuttia, kunnes perunamuussi on saanut väriä ja kastike kuplii reunoilta yli. (Suosittelen laittamaan uunipellin uunin pohjalle, sillä se on huomattavasti mukavampi pestä, kuin se uuni.)

Punajuurispelttipatonki

Tätä oli myöskin tarjolla pikkusiskon protujuhlissa! Ohje löytyi Kotilieden isosta leivontakirjasta, jossa on muuten ihania kakkujen koristeluvinkkejä! Että suosittelen tuon kirjan nappaamaan kirjahyllyyn, jos leivot paljon juhliin kakkuja, leivonnaisia ja suolaisia. 

Odotin, että patongin rakenne olisi ollut jotain kuituisen leivän tapaista spelttihiutaleiden takia, mutta ei. Se oli pehmeää kuin normaalipatonki. Makua olisi myöskin saanut olla enemmän, en tiedä johtuiko se etikkapunajuuristani vai vain ohjeesta. Jos joku kokeilee suuremmalla määrällä punajuuria, saa kertoa lopputuloksen!

Ja patongin muoto johtuu vain siitä, että ne pääsivät yli kohoamaan pellillä, koska äitini varasti uunin... Älä siis kohota näitä liian kauaa, tai lopputuloksesi on samanlainen kuin tuo omani. Suosittelen myös paistamaan nämä kahdella erillisellä pellillä, eikä 4 patonkia samalla pellillä (jos siis omistat kiertoilmauunin). 

Punajuurispelttipatonki (4 kpl)

500 g punajuuria

5 dl vettä

pala hiivaa (50g)

1 rkl fariinisokeria

2 tl suolaa

3 dl spelttihiutaleita

2 dl täysjyvävehnäjauhoja (kirjan ohjeessa oli grahamjauhoja, joita meillä ei ollut)

n. 9 dl vehnäjauhoja

Jos käytät tuoreita punajuuria, keitä ne kuorineen täysin kypsiksi. Kuori ja soseuta.

Jos käytät etikkapunajuuria, huuhdo punajuuret ja soseuta.

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota hiiva siihen. Lisää sokeri, suola, kolmasosa punajuurisoseesta ja spelttihiutaleet. Anna turvota 15 minuuttia. 

Lisää täysjyvävehnä- tai grahamjauhot ja sitten vehnäjauhot alustaen. Kun taikina irtoaa kulhon reunoista, laita se lämpimään paikkaan kohoamaan leivinliina astian päällä. Taikina kohotetaan kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja jaa se neljään osaan. Kauli palat osa kerrallaan ohuiksi suorakulmion muotoisiksi levyiksi ja levitä päälle punajuurisosetta. Kääri levyt rullalle ja nosta pellille, leivinliinan alle kohoamaan 15 minuutiksi. 

Vedä patonkeihin viiltoja veitsellä. (Tämän unohdin itse, hups) Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. 

Porkkanaleivokset

Perinteisten mokkapalojen tilalle juhliin tehtiin porkkanaleivoksia, kun kakkuja oli jo liikaa. Leikkasin palat ihan liian reiluiksi, sillä palat ovat todella korkeita ja muhkeita! Rakastan näitä, ohje on koulusta saamani, joten mitat ovat grammoissa. Tarvitset siis vaa'an tätä ohjetta varten.

Porkkanaleivokset (uunipellillinen)

300 g kuorittuja porkkanoita

6 kpl kananmunia

400 g sokeria

480 g vehnäjauhoja

30 ml leivinjauhetta ( 2 rkl )

15 ml kanelia ( 1 rkl )

350 g voita

250 g ananasmurskaa

500 g koskenlaskijaa

500 g maitorahkaa

n. 4 dl tomusokeria

30 ml vaniljasokeria ( 2 rkl )

pähkinä- tai mantelirouhetta / muita koristeita

Raasta kuoritut porkkanat. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sulata voi. Sekoita vuorotellen vaahtoon jauhot, voisula, porkkanaraaste ja ananasmurska.

Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 175 asteisessa uunissa (150 kiertoilma) n. 30 minuuttia.

Vatkaa kuorrutteet ainekset voimakkaasti keskenään, esimerkiksi sähkövatkaimella. Levitä jäähtyneelle pohjalle (mulla meni ihan liruksi tämä, mutta se kiinteytyi kyllä siinä pohjan päällä) ja koristele.

Tuulihatut

Pikkusiskolla oli tänään protujuhlat, ja mut sitten kysymättä värvättiin tekemään melkeinpä kaikki tarjottavista. Ehdottomissa toiveissa oli tuulihatut, jotka  eivät kyllä aluksi innostaneet ollenkaan, mutta huomattuani, kuinka simppeli juttu ne itse asiassa ovat, ei kolmen erän tekemisessä kauaa nokka tuhissut.

Tuulihatut ovat ranskalainen leivonnainen, joka täytetään yleensä erilaisilla kermapohjaisilla täytteillä. Niitä tarjotaan kotimaassaan yleensä häissä sekä joulun aikaan. Wikipedia Nämä kuitenkin päätyivät tarjolle keskellä kesää ilman mitään liittymistä minkäänlaisiin naimakauppoihin, sillä eihän tuo pikkusisko naimalupaa saanut. 

Tuulihattujen ohje on suoraan Valion sivuilta, mutta lätsäisen sen kuitenkin tähän, lisäten omat vinkkini kuitenkin ohjeen sekaan. 

Tuulihatut (2 pellillistä)

1 ½ dl vettä

75 g voita

1 ½ dl jauhoja

3 (keskikokoista) kananmunaa

Kiehauta vesi ja voi kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä jauhot kypsiksi (muuten tuulihatut eivät nouse). Taikinasta kuuluisi muodustua pallomainen pala taikinaa. Jäähdytä seosta hetki. Omaani en jäähdyttänyt koskaan kokonaan, mutta aina laitoin pursottimet, leivinpaperit ja muut tarpeelliset jutut valmiiksi ja odottelin vielä hetken. Tässä vaiheessa olen myös laittanut uunin päälle (200 astetta), jottei ensimmäisen erän tarvitse turhia odotella uunipellillä.

Seuraavaksi taikinaan lisätään kananmunat. Kananmunat lisätään voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan, jottei taikina juoksetu. Ensimmäistä kananmunaa vatkataan n. 2 minuuttia, kunnes taikina on todella pieniä hiukkasia/rakeita. Toista kananmunaa vatkataan saman verran. Tällä kertaa seoksesta muodustuu hyvinkin liisterimäistä, joka meinasi olla meidän sähkövatkaimelle hieman liikaa. Kolmatta kananmunaa vatkataan kauemmin, suunnilleen 5 minuuttia, kunnes taikina näyttää tarpeeksi kuohkealta. 

Tuulihatut pursotetaan uunipellille leivinpaperin päälle. Sopiva koko on hieman 2 euron kolikkoa isompi, eivätkä tuulihatut saa olla liian lähekkäin toisiaan, sillä ne leviävät hyvin  vähän reunoille. Tuulihattuja paistetaan 25 minuuttia (joka muuten todellakin oli meidän uunilla tasan 25 minuuttia, toki riippuu hieman uunista). Uuninluukkua ei saa avata ensimmäisten 15 minuutin aikana, eikä mieluusti usein sen jälkeenkään. Tuulihattujen täytyy olla kokonaan kypsiä, ennen kuin ne otetaan pois uunista, sillä muutetan ne lässähtävät. 

Suolaisina meillä oli kasvistuulihattuja, joiden kanssa meinasi käydä huonosti. Valutin kurkkua kyllä, mutta yön aikana se sitten valutti kaikki nesteensä täytteeseen, joka olikin aamulla litkua. Joten suodatinpussi ja lävikkö käteen, täyte sinne. Joten, valuthan kurkkua yön yli siivilässä. Täytteen ohjeen äiti kaivoi netistä, mutten valitettavasti tiedä mistä, joten kunniaa en voi nyt tekijälle antaa.

Suolaiset tuulihatut

125 g maitorahkaa

100 g ranskankermaa

100 g hienonnettua kurkkua (muista valuttaa!)

1 paprika hyvin pieninä paloina

½ dl mustia oliiveja pieninä paloina

rakuunaa

ripaus sokeria

chilikastiketta

Sekoita aineet keskenään ja pursota tuulihattujen väliin. 

Vadelmatuulihattujen ohje on täältä, pienin muutoksin toki!

Vadelmatuulihatut

2 dl kuohukermaa

200 g maitorahkaa

3/4 dl sokeria

5 dl (pakaste)vadelmia

Vaahdota kerma ja lisää rahka ja sokeri, sekä vadelmat, jos käytät tuoreita. Jos taas käytät pakastevadelmia, jotka ovat ulkomaisia, kiehauta marjat, kaada neste pois ja soseuta. Lisää täytteeseen ja pursota tuulihattujen sisään.

Juhannuksen mansikkakakku

Juhannuksen vietin poikaystävän mökillä, ja hyvän tavan mukaisesti vein mukanani kakun. Poikaystävä kertoi mansikkakermakakun olevan perheen suosikki, mutta kyseisen kakun huonon säilyvyyden vuoksi muunsin kakun mansikkajuustokakuksi.

Mansikoiden kanssa kävi pieni kommellus. Ostin Laukontorilta litran mansikoita viiden euron litrahinnalla. Bussissa rupesin katselemaan, että olipa pieni litran rasia. Noh, kotona mitattuna mansikoita oli siinä paketissa 7 dl, kun aluksi pelkäsin että sain pelkästään puoli litraa. Eli pyytäkää toriltanne litra mansikoita tätä kakkua varten, niin osa menee kokinkin suuhun valmistusvaiheessa. 

Kakku on käännettävä juustokakku, jossa on suklainen kakkupohja pohjana. Kakku maistui lähes kaikille mökillä, tosin poikaystävän pikkuveli tokaisi maistettuaan "hyi tähän on ihan pahaa". Vähän ajan kuluttua poikaystävän pikkusisko mainitsi, että kakussa voisi olla enemmän happoa. Esimerkiksi kerros Lemon Curdia  pohjan ja juustokakun välissä tekisi tälle ehkäpä ihan hyvää.

Mehevä suklaakakkupohja

Mansikkajuustokakku (24 cm irtopohjavuoka)

500 g mansikoita (itse tein pakastemansikoista)

400 g maustamatonta tuorejuustoa

250 g maitorahkaa

2,5 dl kuohukermaa

½ dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

9 liivatelehtiä

1-2 rkl vettä

litra mansikoita

Leikkaa mansikoista kannat pois ja puolita mansikat. Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja levitä mansikat sen päälle litteä puoli pohjalle.

Laita liivatelehdet likoamaan. Soseuta mansikat. Notkista tuorejuusto sähkövatkaimella ja lisää maitorahka ja sokerit siihen. Vaahdota kerma ja lisää sekin massaan. Lisää mansikkasose. Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Lisää massaan ja kaada mansikoiden päälle varovasti. Hyydytä kakkua n. 5 minuuttia (tai kunnes massa on hyytynyt, niin että pohjan saa asetettua massan päälle). Hyydytä kakkua yön yli.

Irrota kakku reunoista varovasti veitsellä ja käännä kakku ympäri ja tarjoile! 

Puolukkarahkaa

Isäni himoitsi jotain herkkua iltapalaksi, joten jääkaapista löytynyt puolukkasurvos, kerma ja rahka sekoitettiin herkulliseksi rahkaksi.

Puolukkarahka

2 dl vispikermaa

250 g kermarahkaa

2 dl puolukoita karkeasti rouhittuna

2 rkl sokeria (enemmän, jos survoksessasi ei ole sokeria)

Vaahdota kerma ja lisää muut aineet.

Kakkutehtailua

Viime viikonloppuna mummun mies täytti 60 vuotta, ja mulle tilaukseen 3 kakkua: 2 isoa suorakulmaista kakkua perjantaiksi ja sunnuntaiksi yksi 26 cm kokoinen kakku, josta ei ole kuvaa nytten tässä postauksessa. Sanoisin että pikakinuskin vaahdotus oli hirmuhauskaa ja maistui aivan mahtavalle, olisin voinut syödä sitä loputtomiin.

Kakusta löytyi siis puolukoita, kinuskia ja valkosuklaata. Valitettavasti itse en saanut kyseistä kakkua maistaa, mutta kuulemma oli päivänsankarin mielestä parasta kakkua mitä oli syönyt.

Sain haasteen täältä, jonka nyt toteutan siltä osin, kun se koskee blogin aihepiiriä eli ruokaa. Eli ensimmäisenä 11 ruokaan liittyvää faktaa:

1. Ensi viikolla saan toteuttaa juuri sitä ruokaa mitä haluan kotona

2. Olen herkkuhirmu, erityisesti suolaiset kelpaa.

3. Haluan päästä syömään Midhilliin.

4. Sekä Berthaan, C:hen, Hubertiin, Stefan's Steakhouseen näin aluksi...

5. Toivottavasti ensi syksynä olen työssäopissa Lapinniemen kylpylän ravintolassa Arthurissa.

6. Aamupalaani kuuluu aina Actimel-jogurtti.

7. Olen nääntyä nälkään aina yhdentoista aikaan.

8. Olen aika kaikkiruokainen, mutta grillikyljet eivät mene alas.

9. Rakastan kattaa ruokapöytää.

10. Itseasiassa tykkään siitä, että kokin työ on puoliksi siivoamista. 

11. Haluaisin tehdä Shepherd's pie:tä. 

Ja sitten kysymykset:

1. Jos saisit kutsua päivälliselle kenet vain (myös edesmenneet), kuka hän olisi?

- Hmhp, vaikea kysymys. Sanoisin että poikaystäväni, anteeksi tämä tylsä vastaus.

2. Minkä värinen essu sinulla on?

-Oikeastaan en käytä essua, mutta kaapista löytyy ala-asteella tekemäni valkoinen essu, jossa on limenvihreät taskut.
edit: onhan mulla koulussa musta essu

3. Juhannuksen paras herkku?

- Nakki.

Äitienpäivä

Sunnuntaina oli äitienpäivä, jota esivalmisteltiin jo aikasemmin tekemällä kokeiluversio ylläolevasta kakusta. Kakku maistui mainiolta, mutta molempien kakkujen pohjat menivät pieleen. Limekakun pohjaa sai leikata kunnon voimalla, ja  chilisuklaatortun pohjasta tuli liian paksu, vaikka luulin sen olevan paperinohut. Maku kuitenkin voitti kaikki puolellensa, ja itsekin rakastuin chilisuklaakakkuun. Limekakku on äidin ruokavalion takia mahdollisimman vähähiilihydraattinen. 

Kakkujen lisäksi katoin pöydän ruoalle, sekä tein salaatin että lämmitin aikaisemmin tehdyn palsternakka-kukkakaalisoseen pannulla voissa. Niiden lisäksi oli grillattua possua, nautaa sekä maissia.

Hihi, kattauskuvissa esiintyvistä astioista osa on ihan minun omia, kuten kakkujen tarjoilulautaset, kahvikupit ja niiden alla olevat lautaset sekä ruokapöydässä olleet vesilasit.

Kattaus tuli jotenkin hirveän hempeäksi, mutta emme omistaneet muuta pöytäliinaa, jonka kelpuuttaisin äitienpäiväpöytään. Mustat Teeman lautaset eivät taas yhtään houkutelleet, sillä en todellakaan jaksa raahata niitä ylös ja alas pitkin portaita. Olisin valinnut vanhempani vihreät Iittalan Kartio-lasit, mutta niistä 3 oli likaisia ja vain yksi puhtaana. 

Nuo köynnöslautaset ovat muuten uusin löytöni Facebookin kirppisryhmistä, 8 kappaletta maksoi 2 euroa. Mutta, niihin kakkuihin ja niiden ohjeisiin!

Vähähiilihydraattinen limejuustokakku (18 cm irtopohjavuoka)

Pohja:

60-70 g voita (itse laitoin 75, joka teki pohjasta juurikin kovan ja rasva oikein tirisi uunissa)

1 ½ dl täysjyvävehnäjauhoja

3/4 dl kookoshiutaleita

½ dl mantelijauhoja

½ tl leivinjauhetta

½ tl nestemäistä makeutusainetta

kananmuna

Täyte:

4 liivatetta

1,5 dl vispikermaa

2 valkuaista

150 g tuorejuustoa

2 limen mehut ja kuoret

makeutusainetta

2,5 vaniljasokeria

Sulata voi ja sekoita jauhoihin ja hiutaleisiin. Lisää kananmuna ja leivinjauhe, sekä tarvittaessa lisää jauhoja. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat kevyesti. Levitä taikina ohueksi kerrokseksi vuokaan, myös reunoille. Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 12-15 min.

Laita liivatteet likoamaan. Vaahdota kerma. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä vaahdot. Notkista tuorejuusto ja lisää siihen mehut ja kuoret, vaniljasokeri sekä makeutus. Vatkaa sekaisin sähkövatkaimella. Sulata liivatteet pieneen määrään kiehuvaa vettä (1,5 rkl) ja lisää tuorejuustoon. Vatkaa nopeasti sekaisin sähkövatkaimella. Lisää tuorejuusto vaahtojen joukkoon ja värjää halutessasi elintarvikeväreillä. Kaada paistetun pohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa yön yli (saattaa hyytyä nopeamminkin).

Tämä ohje on alunperin Maku-lehdestä (Talvi 6/2012) Sofi Oksasen ohje. Kakkuun kuitenkin tuli muutama muutos matkaan, joten laitan sen tänne. Chilirouheen voit korvata käyttämällä suklaana chilisuklaata, kuten akuperäisessä ohjeessa.

Chilisuklaatorttu (24 cm irtopohjavuoka)

Pohja:

125 g voita

3,5 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhoja

0,4-0,5 dl sokeria

Täyte 1:

200 g ranskankermaa

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

Täyte 2:

150 g tummaa suklaata

1 rkl voita

3/4 dl vettä

2 kananmunaa

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl konjakkia

savuchilirouhetta (isän itse tekemää)

Nypi voi, jauhot ja sokeri muruiseksi. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja voitele reunat. Taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille ohueksi kerrokseksi. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja paista 175-asteisessa uunissa 15 min. 

Sekoita kerma, sokerit ja kananmuna tasaiseksi ja kaada pohjan päälle. Jatka paistamista 15-20 min, kunnes täyte on kokonaan hyytynyt. Laita kakku jää- tai viileäkaappiin jäähtymään, jotta se on kylmä, kun lisäät suklaachilitäytteen.

Sulata suklaa ja voi kasarissa tai halutessasi vesihauteessa. Lisää vesi ja vatkaa voimakkaasti, jotta seoksesta tulee kiiltävää. Lisää tarvittaessa vettä. 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset hieman jäähtyneeseen suklaaseen. Vaahdota valkuaiset ja sokerit. Sekoita alkoholi ja valkuaisvaahto suklaaseokseen. Levitä pohjan päälle ja anna vetäytyä jääkaapissa yön yli. Koristele esim. ananaskirsikoilla ja tuoreen chilinpalasilla.