Suomalaisten häpeä- ja
vähättelykulttuuri koskee myös ruokakulttuuria. Noin kymmenen vuotta sitten
suomalainen ravintolaruoka tarkoitti lähinnä turisteille suunnattua
poronkäristystä (Björs – Ahokas – Nykänen – Koskelo – Wist: Juuri nyt
(suomalaisen keittiön uudet klassikot), s. 13), kuten esimerkiksi Anthony
Bourdainin ohjelmassa korostetaan (lisäksi mies vierailee nakkikioskilla). Vasta
viime aikoina ollaan älytty hypätä skandinaavisuuden kelkkaan ja kehittää myös
suomalaista ruokakulttuuria erilaiseen suuntaan.
Suomalaiset kokit ovat
oivaltaneet oman kotimaansa ruokakulttuurista aivan uusia piirteitä. Tuulta
suomalaisen ruokakulttuurin nouseminen alle nostattaa tällä hetkellä trendit:
lähiruoka, luonnollisuus, ympäristöystävällisyys ja eettisyys ovat arvoja,
joita kuluttajat arvostavat. Ravintolakeittiössä maatiaislajien (jotka melkein
katosivat jalostettujen, ulkomaisten rotujen tieltä) ja villiyrttien käyttö on
trendikästä.
Mutta mitkä tekijät ovat
muokanneet suomalaista ruokakulttuuria? Suomalainen ruokakulttuuri on
perinteisesti jakautunut itään ja länteen, tämän lisäksi on toki alueellisia
erikoisuuksia. Itäpuolella vaikutteet ovat saapuneet Venäjältä, kuten sienien ja
etikan käyttö, pääsiäisherkut (esimerkiksi pasha) sekä kaikkien rakastamat
karjalanpiirakat ja karjalanpaisti. Lännessä taas vaikutteet ovat peräisin
Ruotsista sekä muista länsimaista. Ruotsinhan kanssa meillä on runsaasti
yhteisiä ruokalajeja: hernekeitto, lihapullat, laskiaispullat ja pannukakut. (www.ruokatieto.fi, Maakuntien
rikasruokakulttuuri yhdistää perinteitä ja luovuutta, 16.3.2015) Suomi onkin
erityisessä asemassa idän ja lännen kohtauspaikkana.
Vaihtelevat vuodenajat ovat yksi
suurimmista ruokakulttuurin muovaajistamme. Suomalaisilla raaka-aineilla on
tarkat sesongit, ja ainoa syy, jonka takia saamme talvellakin suomalaista
kurkkua ja tomaattia ovat kasvihuoneet. Myös säilömällä saadaan muuten niukkaan
talveen enemmän makuja talteen, mutta raaka-aineet ovat parhaimmillaan tuoreina
ja sesongissaan. Suomessa on myös viileä ilmasto: tämä on muokannut
raaka-aineista happamia. Marjamme, omenamme ja maitotuotteemme (piimä, viili,
jogurtti) toistavat samaa hapanta kaavaa. Toisessa kädessä on hunaja sekä
kypsennetyt juurekset, joiden maku on enemmän makea. (Björs – Ahokas – Nykänen
– Koskelo – Wist: Juuri nyt (suomalaisen keittiön uudet klassikot), s. 10)
Vaikka Suomen kesä ja kasvien
kasvukausi on lyhyt, on valoisalla kesällämme myös positiivisia vaikutuksia
kasveihin. Kirkkaat yöt tuottavat kasviksiin väriä ja aromia. Jotkut kasvit
jopa kasvavat öisin. Myös kylmällä talvellamme on suuri vaikutus itse
maaperään: se pitää sen puhtaana ja vapaana tuholaisista. (www.ruokatieto.fi, Pohjoinen ulottuvuus,
16.3.2015)
Suomesta suuri osa on metsää ja
järviä, joten metsän antimet ja järvien kalat ovat kantava voima suomalaisessa
ruokakulttuurissa. Marjat, sienet sekä metsäriista ja järvien kalat ovat myös
jokaisen tavoitettavissa jokamiehen oikeuden kautta, joka on jo itsessään
rikkaus. (www.ruokatieto.fi, Pohjoinen
ulottuvuus, 16.3.2015)
