nav

tiistai 31. maaliskuuta 2015

#MSR: Modernia suomalaista ruokaa

Opinnot alkaa melkein häämöttää jo loppua, enää vuosi jäljellä. Tässä vaiheessa ammattikoulua on jo hyvä alkaa miettiä opinnäytetyötä, ja sitähän tässä on jo hyvin hitaasti alettu tekemään. Ajattelin saada blogini edes osaksi koko opinnäytetyötä, vaikka edes vuorovaikutuksen takia, joten blogin tunnisteisiin tulee ilmestymään uusi tunniste: #MSR. Tunniste siis meinaa modernia suomalaista ruokaa, joka on opinnäytetyöni aihe. 

Tavoitteena on tuottaa blogiin niin tietosisältöä (esimerkiksi yleistä suomalaisesta ruokakulttuurista ja tietopaketteja eri raaka-aineista) sekä reseptiikkaa kaikista niistä annoksista, jotka aion tulevassa opinnäytetyö-menussani valmistaa. Kyseessä on siis kahdeksan ruokalajin maistelumenu, jonka teemana on tehdä modernia, suomalaista ruokaa. 

Miksi sitten tällaista halusin edes tehdä?
Halusin tehdä opinnäytetyöstäni jotain, mikä haastaisi minua niin ajattelemaan, kuin myös tekemään asioita sekä oppimaan jotain uutta. Olen itse kiinnostunut ruoan tuotannosta ja sen eettisyydestä, kuin myös luonnonmukaisuudesta sekä lähellä tuotetusta ruoasta. Oma innostukseni suomalaisesta ruoasta fine dining –tasolla taisi lähteä eräästä ruokailukerrasta ravintola Näsinneulassa, jossa söin Finlandia-menun ja ehkä elämäni parhaan jäätelön, lakkasorbetin.

Suomalaisten kokkien on tärkeää nyt puhua suomalaisen ruoan puolesta, sillä aika on juuri nyt siihen sopiva. Enää ei tule hävetä sitä, mikä on meidän ja vanhaa kulttuuriperintöä, vaan se tulee tuoda esille ja markkinoida taitavasti ulkomaille. Viime vuosina skandinaavinen keittiö on ollut nousutuulessa, ja huomasin tämän itsekin Alankomaissa vaihdossa ollessani. Ravintolan ruokalistalta löytyi skandinaavisia vaikutteita sisältäviä annoksia, kuten graavattua lohta ja perunasalaattia. Meidän piti myös esitellä hollantilaisille suomalaisia jouluruokia. Rosolli, porkkanalaatikko ja erityisesti tähtitortut olivat hitti ja siinä oppi, että meille yksinkertaiset, mutta rakastetut ruoat voivat menestyä ulkomailla.

Suomalaisten ehdoton valtti on suomalaisen ruoan puhtaus. Vaikka tehotuotantoa on täälläkin, niin metsän antimemme ovat ensiluokkaisen puhtaita. Karjalla on ihan okei –olot verrattuna maailmaan, mutta siinäkin olisi vielä parantamisen varaa. Lisäksi itseäni kiehtoo suomalaiset raaka-aineet: meillä on luonnossa niin paljon raaka-aineita, joiden käyttö on kokonaan unohdettu. 

Syy, miksi halusin tämän blogiin, on todellakin blogin sosiaaliset puolet. Voin saada melkein heti palautetta jolta kulta lukijalta, ja työ, johon tulee kulumaan paljon aikaa on ihmisten nähtävillä. Myös annosten visuaalinen ulkonäkö ja valokuvaaminen on itselleni tärkeää, ja sitä saa tuoda eniten blogissa näkyville. Ja omalla tavallaan, jos ruokablogini tästä kasvaa vielä joskus, voi tämä toimia ns. cv:nä minulle. 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Uunissa paahdettu hunajakana

paahdettukana

Tämä on täydellistä sunnuntairuokaa, ja viime sunnuntaina tätä kokkailtiinkin. Oltiin törmätty Laatulihassa kokonaiseen kanaan, ja totta kai syttyi idea ihanasta, hunajalla valellusta uunissa paistetusta kanasta. Totta kai tämä herkku onnistuu broileristakin, paistoaika on vain yleensä pidempi isomman koon takia. Broileri ei välttämättä myöskään ole niin sitkeää, kuin tämä kaveri tietyistä kohdista oli. 

Uunissa paahdettu hunajakana (riittää n. 4 hengelle)
1 kokonainen kana/broileri
suolaa
pippuria
½ sitruuna kahtena lohkona
tinjamia
½ dl hunajaa
2 rkl sitruunamehua
2 rkl soijakastiketta
(sipulia & porkkanaa)

Pese ja kuivaa kana huolellisesti, myös sisäpuolelta. Poista mahdolliset jämähöyhenet sekä puhdista kanan vatsalaukku ylimääräisestä rasvasta ynnä muusta syömäkelvottomasta. Suolaa ja pippuroi kanan vatsa ja tunge sitruunalohkot sekä tinjami vatsalaukkuun.

Lämmitä uuni 175-asteeseen. 

Pippuroi kanan nahka. Käännä siivet linnun alle (multa meni hetki tajuta miten) ja sido koivet yhteen paistinarulla. Sekoita hunaja, sitruunamehu ja soijakastike keskenään maridaniksi. Harjaa kolmas osa marinadista kanan päälle. (Paista nopeasti sipulia ja porkkanaa paistinpannulla ja kaada uunivuokaan.)

Aseta kana uunivuokaan ja paista n. tunti. Harjaa marinadia lisää kanan päälle kaksi kertaa paiston aikana. Varo polttamasta kanaa, jos pinta alkaa tummua liikaa suojaa se foliolla. Hunaja saattaa palaa herkästi, joten tämän kanssa kannattaa olla varovainen. Kana on kypsää, kun se on 70-asteista ja veitsellä tökittäessä lihasta valuu läpinäkyvää nestettä. 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tuliset napostelukikherneet

CHICKPEAS

Törmäsin tähän ohjeeseen Tumblrissa, ja herranjestas kun ne näytti niin hyville. Kokeilin, ja tykästyin. Mukavia ja suht' terveellisiä naposteltavia kikherneitä. Nämä onnistuu myös purkkikikherneistä, mutta keitin omani itse, kun niitä kaapissa oli pyörimässä.

Sweet&spicy -kikherneet uunissa
3 dl kikherneitä
0,5 dl vaahterasiirappia
Texas Pete -kastiketta oman maun mukaan (itse taisin laittaa n. 0,25 dl)
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl öljyä

Mikäli käytät kuivia kikherneitä, liota niitä yön yli vedessä, kaada vesi pois ja huuhdo herneet. Keitä n. 30 minuuttia kypsiksi.

Sekoita raaka-aineet keskenään sekaisin, laita uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Sekoita puolivälissä. 

Nämä sopivat salaattiin, naposteltavaksi tai vaikka lisäkkeeksi. Säilyvät n. viikon jääkaapissa. 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kolmen kaverin jäätelö

mustaherukkaappelsiini
valkosuklaavadelma

Oletteko vielä kaupassa törmänneet Kolmen kaverin jäätelöön? Kun tuntui, että suomalainen jäätelön valmistus siirtyy muualle sekä omistus myydään suurille, maailmanlaajuisille yritykselle (kuten Unilever ja Nestle, muita jäätelöitä ei taida pakastealtaasta oikein löytyäkään), tuli Kolme kaveria sitten siihen.

Jäätelö valmistetaan käsityönä Helsingissä, ja yritys on suomalaisessa omistuksessa. Jäätelöt tehdään pienerinä, jotteivat ne sitten ikuisuuksia oleskele pakastealtaassa: jäätelötkään eivät kestä ikuista säilytystä. Yrityksen ideologia lähentelee omaa ruokafilosofiaa: puhtaista, raikkaista ja lähialueella tuotetuista raaka-aineista tehdään mahtavan makuista jäätelöä.

Se ei vielä ole parasta tässä jutussa. Vaan se, miltä näiden tavara maistuu. Olen maistanut nyt neljää makua (makuja on yhteensä 11, joista kaikkia ei kyllä löydy meidän Prismasta) ja olen kaikista vain pitänyt ja rakastunut. Ensimmäiseksi taisin maistaa suklaata, jota vertasin suoraan Ben & Jerrysiin, ja tämä vei voiton sata-nolla. Taitaa olla itseasiassa halvempaakin, kuin ulkomailta rahdattu tuttavansa. Mustikka-kardemumma maistuu aivan mustikkapullalta (hei voiko olla parempaa!) ja valkosuklaa-vadelma maistuu ihan oikeasti valkosuklaalta (olen muutamaan "valkosuklaa"-jäätelöön törmännyt elämäni aikana). Viime kauppareissulla sattui mukaan myös mustaviinimarja-appelsiinijäätelöä, joka on taivaallista. Niin kirpeää ja raikasta, tykkään. 

Eli, seuraavan kerran kun tekee mieli ostaa purkillinen aivan perkelen hyvää jäätelöä, suunnista kohti Kolmen kaverin jäätelöitä. Et varmasti tule pettymään.